Afgaani akryyleillä II

Yllätyslahjana postiin lähti eräänä päivänä tämä akryylityö, 45x30cm.

FI CH FI LCCH Kirman Uzair

Afgaani akryyleillä

Mä en nyt osaa päättää, mitä mieltä olen tästä. Olin toooosi kaukana mukavuusalueeltani jo ihan värien ja tyylin takia. Tästä piti tulla hempeä ja pastellinsävyinen, mutta kuinkas kävi. Ihan kivaa vaihtelua sikäli, mutta. Jokin tuossa häiritsee, mutta nukun yön yli ja katson maalausta huomenna uusin silmin.




















akryyli 60x40cm


Ehkä mä pitäydyn jatkossa kuitenkin siinä omassa realistisemmassa pipertämisessä, vaikka toisaalta olikin kiva antaa vain siveltimen viedä ilman sen kummempaa ajatustyötä. 
Terapeuttista, sanoisinko.

Piparkakkutalo

Joululahjaksi tuli tehtyä yksi piparkakkutalo. Muutoin aika simppeli tehdä, mutta katon kanssa meinasi olla pientä probleemaa. Vaan lopulta kaikki hyvin ja tuosta tuli ihan ok.

Ohuet pursotukset on pikeeristä, ikkunat sulatettu nallekarkeista. Sisälle patterilla toimivat valot, kytkin pattereineen on talon ulkopuolella. 

Missään valaistuksessa ei näe, että yläreunan pikkuruudut ovat jokainen omaa väriä. Se oli oikeasti aika sievä!
Onneksi tein ylimääräisiä seiniä ja kokeilemalla oppi, miten seinät kannattaa paistaa. Ensin lähes kypsäksi ilman karkkeja. Sitten pieneksi paloitellut karkit syvennyksiin ja minuutti-pari lisää paistamista.

Neuloosin tapaista

Siitä on kuulkaa vierähtänyt vuosi jos toinenkin, oikeasti lähemmäs kaksi vuosiKYMMENTÄ, kun olen viimeksi sukkaa neulonut. Jotenkin se ei vain ole ikinä sujunut, olen pitänyt sukan tekemistä tylsänä, etenkin sen toisen samanlaisen tekemistä. Ja kun kantapää ei ole ikinä ottanut onnistuakseen. 

Vaan nykyaika ja Youtube! Mahdollisuudet ovat rajattomat! :D 

Joululahjaksi valmistuivat sisätossut huopuvasta Joki-langasta. Varren lanka on jotain paksua lankaa, nimen ehdin unohtaa.

Sen verran miellyttävän tuntuiset, että itsellenikin tuollaiset meinaan tehdä. 

Noinkohan lanka taipuisi lapasiksikin? Tulisi paksut, mutta varmasti myös lämpöiset tumput. Loppuisi se ikuinen sormien palelu. Pitänee kokeilla.

Nyt työn alla ovat anelmaiset.
Kyllä, tällaisista on oikein hyvä aloittaa pitkähkön tauon jälkeen. (Mikä tauko, olen tehnyt 1,5 paria sukkia ikinä!)
Eheiii mitään valmista mallia, vaan itse suunnitellen ja silmukoita laskien.

So far so good!
Mindfullnessia parhaimmillaan, päihittää värityskirjat mennen tullen!
Youtubesta välillä auttavia videoita ja taas jatkuu!
Pinterestistä eritoten olen selannut kuvia ja sitten yrittänyt muotoilla ne omille puikoille.
Kiehtovaa, oikeasti!
Uusina asioina ovat tulleet eteen mm. kerrosrivinousut ja kukkaraidat. Muutenhan tuo itse kirjoneule on suhteellisen helppoa.
Joo, se kantapää on vielä edessäpäin. Sovin itseni kanssa, että jos kovin meinaa käydä hermon päälle, niin näistä tulee säärystimet. Katsotaan... Periksi ei vaan anneta ihan helposti. ;) 

Himmeli ja härpäkkeitä

Jotain pienesti käsittämätöntä on tapahtumassa, kun mua jouluttaa jonkin verran. Het' niin paljon, että himmelin pykäsin. Tästä tuli just mun näköinen joulukoriste, tykkään tosi paljon.

Sitten tuli vielä idea tehdä pienempiä kuusenkoristeita. (Joo-o, ihan kuusenkin ajattelin järjestää!)

Nämä ovat pumpulipuikkoja alunperin. Leikkasin päät irti ja tuli just sopivan mittaisia pillejä. Aika kivoja. :)  

Sitten mä aloitin tekemään käpykranssia, mutta kävyt loppuivat kesken. Uh! Ja nyt on lumi maassa. Laitoin komeroon odottamaan ensi vuotta. 

Huovutusafgaani nro 2

 Oooh, toinen postaus kuukauden sisällä!

Vihdoin valmistui tämä neulahuovutuksella toteuttu miniatyyriafgaani. Ei nyt ihan niin mini kuitenkaan, säkäkorkeutta parisenkymmentä senttiä.
Piipunrasseja lukuunottamatta täyttä afgaania koko teos. Edesmenneen Fonzien karvaa. (Oonalta lainasin karvaa silmiin ja nenään, Unnalta satulaan.)

Vähän turhan pitkä kaula ja etujalat ovat "löysät", kun piipunrassit olivat turhan kevyttä kamaa kaksinkin kerroin. Hieman joutunee siis jatkossa välillä painella takaisin muotoonsa. Nytkin pää meinais nuokahtaa eteenpäin. Blaah. Tässä vähän paremman näköisenä ennen satulan ja naaman muokkaamista:

Muistin taas, miksi mä en näitä ihan liukuhihnalta valmista. Ainakin 20 työtuntia, pari hermojen menetystä ja päreiden palamista, reikiä sormissa... :D Ja sitten puolivalmiissa työssä alkaa nähdä, että tuo kohta olisi pitänyt tehdä toisin, samoin tuo... Jos olisi kaupallista villaa, niin senkun repisi pois ja tekisi uudelleen. Mutta tätä karvaa oli vain rajallinen määrä, joten se ei tullut kysymykseen. 

Noh, näillä mennään! 
Seuraavan kerran tietää, mitä tehdä toisin. 

Korvakorukaappi

Jotain pientä.

Mä olen yrittänyt ideoida, mihin laittaisin tuota mummoni itse nypläämäänsä pitsinauhaa. Google ja Pinterest vihdoin auttoivat ja sain vision korvakorukaapista.

Ikeasta ostin tällaisen vitriinikehyksen, jossa etulasi on siis saranoilla.

Sitten vain kangasliimalla pitsi kiinni.

Ja siitä tuli yksinkertaisuudessaan oikein kiva! 

Nyt vain seinälle kiinnitys.

Ja lupa ostaa lisää korvakoruja!