Jouluisia leipomuksia

Ikävä kyllä tällä saralla on jälleen todella hiljaista. :/ Mutta todellakaan en ole saanut mitään aikaiseksi, aikaa on uponnut paljon kaikkeen muuhun. Mutta tässä pari jouluista tekelettä. Ikävä kyllä kummatkaan eivät ole omia ideoitani, mutta olivat niin mahtiksia tekeleitä, että omat versiot täytyi tänä vuonna tehdä. 

Lumiukkopiparit.
(Juu, vaatii vähän omanlaista huumorintajua... ;))

  













 ...Ja Angry Birds piparkakkutalo. 

Oli kyllä hirmuista näpertelyä, pinseteille olisi ollut käyttöä. Mutta oli myös ihan täydellistä ajatusten nollaamista, siinä se tärkein hyöty yleensä näissä hommissa on. :)

Tuolien tuunausta

Olen etsinyt takapihalle mieluista, pientä ruokailuryhmää tms. mutta turhaan. Liian modernia, liian jotain. En ole tykännyt mistään näkemästäni. 

Kun kirpparilla näin nämä kaksi tuolia, päätös oli hyvinkin äkkiä tehty. Nimenomaan  ihastuin ajatukseen, kun ne ovat erilaiset, mutta kuitenkin vähän samanlaiset. Viisi euroa kappale! Ajatuksissa oli heti päällystää ne jollain isokuvioisella printtikankaalla. Maalata en noita aio, eletty elämä saa noin näkyä tuoleissa.

Vielä olisi projektina sopiva pöytä, pieni ajatus on jo olemassa. Katsotaan, saanko toteutettua juuri sellaisena. Sanomatta selvää, että mitään uudenkarheaa en edes ajattele.

Voih, miten noi hennoo laittaa ulos? :) 

Tuolit ennen...

...ja tuolit jälkeen tuunauksen.

Palettiveitsellä

Usean vuoden (!!) tuumailun jälkeen ostin viimein palettiveitsen ja akryyliväripakkauksen. Koska tietokone jumii kaikkea videokuvaa pyörittäessään, tutorialit jäivät katsomatta ja rehellisesti mä olen tässä täysin itseoppinut. Eli tehnyt hyvin vahvalla mutulla kaiken alusta loppuun. 

Ja tykkään!
Vihdoin saan taustaan sellaista epämääräistä suttua (:D) ja uutta haastetta oli tarkkuutta vaativissa osissa. Lisäksi maali käyttäytyy ihan eri tavalla siveltimeen verrattuna. Akryylit valitsin nopean kuivumisen vuoksi. Öljyväreillä olisi mennyt usea viikko, nyt värikerrokset kuivuivat minuuteissa (ja malttamattonana välillä autoin föönin kanssa).  


Tässä ensimmäinen kokeilu. Grey erottuu yllättävän hyvin taustastaan, vaikka samaa värimaailmaa käytinkin. Tässäpä sitä on sitten sarkaa alkaa kehittämään itseään aivan uuden tekniikan parissa.

Akryyli palettiveitsellä pinkopohjalle, 27x22cm

 

Pajunkissakranssi ja muistotaulu

Pajunkissakranssi-idea tuli aika ex tempore. Keräsin ulkoa pajunkissaoksia vaasiin ja aloin miettimään, saisiko niitä taivutettua kranssiksi. Onneksi tällä kertaa tajusin ennen taistelua, ettei siitä luultavasti tulisi yhtään mitään, tai ainakaan valmiissa kehikossa ei olisi yhtään pajunkissaa tallella. Tiimarista sattui löytymään kaikki tarvitsemani, jopa koristeet olivat just mieleeni, eikä melkein.
Tuohon tarvitsi siis vain kuumaliimata kiinni pajunkissoja ja tintit. Hirmuisen sievä! :)
Nyt sille tarvitsee vain etsiä seinältä jokin paikka...




















Edin muistotaulukin on viittä vaille valmis. Tarvitsee vielä kerroksen valkoista maalia, lisäksi muutamaa yksityiskohtaa täytyy vähän viimeistellä. Raamisyvennykseen sain Edin letinkin nyt visusti talteen. Tästä tuli juuri yksi aarteistani. ♥

Kurasäärystimet

Oona sai kevään ja rapakelien kunniaksi kurasäärystimet. Pari vuotta olen jo jahkaillut tekoa, nyt sitten tuumasta toimeen, kun löytyi päheetä suojakangasta.
Säärystimet siksi, koska kuratossujen kanssa on liikuttu viimeksi n-vuotta sitten. Ne ovat minusta epäkäytännölliset läpsyttimet. Tässä tassuosa on auki ja varmasti on koirankin kivempi reipastella menemään. Ei sillä, ettäkö Oonaa mikään haittaisi. :D




















Yksinkertainen malli, mutta paljon pipertämistä. Sain kaikkinensa kulumaan hommaan kaksi tuntia! (Nojuu, vähän ratkomista ja re-ompelua kuului kuvaan.) Sen kymmenen saumaa, mitkä etenkin tarranauhoissa täytyi ommella huolella, etteivät heti repeile. Kohta lähdetään testaamaan, ihanko käytännössäkin ovat toimivat.
Tervetuloa kevät ja rapakelit!

Omegan uusi nuttu

Omega sai uuden talvinutun. :) Melko sievä tuosta tuli ja ihan on kantajansa näköinen.




















Tämä työ erityisesti kertoo siitä, että ikinä ei pidä sanoa, ettei osaa, en ole koskaan ennen, en ehdi. Ärsyynnyn siitä valtavasti. :D

En ole virkannut ikinä mutkaista patalappua kummempaa työtä. Etsin aluksi ohjetta isoäidin neliöihin, mutta tuon mallin nähdessäni ihastuin ihan! (Afrikkalainen kukka on toinen, mitä tekisi mieli kokeilla...) Ikinä ollut kuullutkaan sen nimisistä silmukoista, mitä nyt piti luoda. Google ja youtube auttoivat selventämään, mitä kautta koukku viedään ja lankaa kuljetetaan. Ensimmäinen pala valmistui kuin valmistuikin ja oli voittajafiilis!

Aloitin tekemään palan silloin, toisen tällöin jo heinäkuussa. Aikaa kului todellakin n-tuntia, mutta jaettuna pitkälle aikavälille tuo ei tuntunut missään vaiheessa tuskaiselta tehtävältä.

Eli jos ei vain viitsi, niin sanoo sen niillä sanoilla. Maailma on täynnä tekosyitä ja minä en jostain syystä jaksa kuunnella sellaista valitusta. :)